Heipsansaa taas kaikki ihanat lukijani siellä ^^
Postauksen alhaalla on lifestylepuolta ja ylhäällä nukkejuttuja, jos teitä kiinnostaa LS enemmän niin voitte scrollata alas :)
Vuosi on nukkejen ja blogin suhteen ollut erittäin epäaktiivinen. Nuket ei vaan ole innostanut, saatikka niiden kuvaaminen tai niistä bloggaaminen. Nukkeja olen kuvannut arviolta 7 kertaa, kaikki tuntuivat aika pakkopullalta mutta otin itseäni niskasta kiinni ja hoin, että "Nytkun täällä ollaan niin sinä kuvaat edes yhden onnistuneen kuvan!". Ja niin minä kuvasin, samalla kuvausinto nousi. Mutta laiskuus otti vallan, ja tekosyitä alkoi olemaan aivan liikaa kuvaamisen välttämiseksi.
Noh, jokatapauksessa minulla on kesältä kuvia postattavana. Joten koittakaa kestää muokkaamattomia kuvia (koska laiskuus ja Lost....)
Ostin jo ennen joulua alennuksesta tämmöisen söpöläisen <3 Minunhan piti pitää näppini irti MH-nukeista.. Kyllähän minä pärjäsin hyvinkin sen kaksi-kolme vuotta.
Kuitenkin mietin, miksi Gooliopeni on ollut vain hyllyllä pölyyntymässä? Nuken kuvaaminen oli lähestulkoon taivaallista sen mahtavan posetuskyvyn ja mielenkiintoa kuvamiseen tuo myös tyttösen jättimäisyys.
Käväistiin myös Helsingissä ja Kilalassa, tietenkin. Kilalassa ei hermoni meinannut kestää, kun monet arviolta 9v tytöt itkivät ja huusivat koska eivät saaneet nukkea. Onneksi olin siis päättänyt tuotteen jo etukäteen.
Leeken peruukit ovat vain niiiin ihanan tuntuisia <3 Sakie on vihdoin sinipää...
Eikä aikaakaan, kun testasin Sakien peruukkia Sirenalle. Ihastuin yhdistelmään. Hotellissamme Tallinnassa oli ihana (tosin turhan likainen) parveke.
Tuon ihanan viulun sain ystävältäni Lontoon tuliaisena. Se on niin suloinen ja realistinen nwn
Vieläpä BBCn Sherlockin viulun pienoismalli ÖwÖ Lemppariproppini.
Ja ei, neidillä ei vieläkään ole obitsua. Mutta kyllä minä sen joskus kauniina päivänä vielä hankin.
En tiedä, kuuluuko tämä nyt sitten nukkeosioon, mutta laitan kumminkin. Kesällä minulle syntyi addiktio näihin Pop-figuureihin, ja nykyään niitä on neljä, hups. Minunhan piti selvitä yhdellä, mutta c'mon, kuka näitä pieniä jättipäitä voisi vastustaa?
Kymmenennes tohtori sarjasta Doctor Who.
Ja samaisesta sarjasta Rose Tyler OwO
Tässä on siis puolet nykykokoelmastani. kun en Harleysta tai Jokerista löytänyt kuvaa... Niistäkin on kyllä joskus ensi vuosituhannella tulossa kuvia nwn
Siinä taisi olla nukkeosuus... Lyhyempi kuin ajattelin, höh. No, lifestyleosuuden pariin :3
LS KESÄ 2016
Ylhäällä oleva kuva on otettu samaiselta parvekkeelta kuin nukkepuolen suurimman osan kuvista, Tallinnasta tämäkin.
Näin ensimmäiset tubaajat ikinä. Okei, mun kaveri vlogas joskus mutta semmoset julkiset. Ignooratkaa mun awkward hymy pls. Ignooratkaa kans toi järkyttävä kännylaatu.
Ehdottomasti paras kirja koko vuodelta. Elämänkerta, jota jaksaa lukea ja ihihi Dan ja Phil sattuu olee mun tärkeimmät ja rakkaimmat idolit.
Tajusin itselaukaisimen olemassaolon kesällä, ja aloin heti harjoittelemaan sen käyttöä. Tää on niis ensimmäisten joukos ja se näkyy.
Luontokuviakin oon ottanut liioiksi asti tänävuonna.
Näin Twenty one Pilotsin 25.10. Sieltä mulla ei oo koneella kuvia, mutta postailen mikäli mun entinen kännykkä suostuu yhteistyöhön. Oli mahtava keikka ja itkin. Jos joku haluu lukee pidemmän tekstin päivästä, nii tässä on mun facebookista kopioitu pitkästyttävä teksti keikasta:
Päästyämme aika nopeasti sisälle tunkeuduimme heti suurimpaan väkimassaan jonottamaan fanituotteita. Kummatkin osti samanlaiset capit. Tämän aikaan lämppäri Bry soitti.
Menimme istumaan paikoillemme noin 20min ennen keikan alkua. Mahassa oli perhosia vaikka kuinka paljon. Yllätyimme, kuinka hyvin näimme lavan, kun "istuttiin" ihan perimmäisessä nurkassa.
JA SITTEN KEIKKA ALKO. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta. Hyvänolon tunne, jossa oli kaikkii mahdollisii hyvii tunteita. Sydän hakkas nopeasti ja ei välillä meinannut muistaa hengittää.. Sydämenlyönnit ja hengitys tasaantu kyl joissain kohti keikkaa.
Kaikkien kappaleiden esitykset olivat aivan mahtavia. Jätkät otti yleisön tosi hyvin mukaan, ei ollut samoja puheita kuin muilla keikoilla ja ne olivat onneksi vähäisiä. Ja tehosteet sunmuut olivat todella hyviä ja onnistuneita! Jossain vaiheessa tuli jonkinlainen tuoksukin, en tiedä mistä mutta se tuoksui ihan Twenty One Pilotsilta.
Mulla oli keikan aikana ilosta ja positiivista keikkafiilistä, mutta instrumentaalisilla ja henkilökohtaisilla kohdilla itku tuli pakostakin. Ja viimeisten kappaleiden aikaan silmät oli turvonnut ja punaiset, meikit levinnyt ja kyyneleet kasvoilla. Mutta luulen, että jokainen meistä tiristäisi ainakin yhden kyyneleen TØPin keikalla.
Keikka oli toinen parhain kokemus elämässäni, mutta toinen tapahtui 5.12. Menin Ruotsiin, kattomaan mun tärkeimpiä ja rakkaimpia idoleita, niitä, kenet mainitsinkin tuossa aiemmin. Eli Dania ja Philiä. Ne on mun elämän tärkeimmät idolit ja ilman niitä en olis selvinny kaikesta vääryydestä mitä elämä on mun niskaan heittäny. Se merkkas mulle suunnattoman paljon, ja sen avulla jaksan jatkaa vuosia. Kaiken lisäks näin siellä mun nettituttuja, jotka on mulle tärkeitä ja rakkaita. Ja jaoin kokemuksen mun parhaan ystävän kanssa, kuten jaoin tuon toisen keikankin. Taas samankaltainen tylsä postaus tästä tapahtumasta.
Yhtäkkii, tais olla kesken laulun en muista tarkalleen koska olin nii shokissa, alko kuuluu Danin ja Philin äänite jossa oli säännöt. Ainakin tärkeimmät; Älä kuvaa tai ole kännykällä vaan keskity esitykseen, älä spoilaa(jos et haluu kuulla pienii spoilerei, pysähdy tähän) äläkä syö vierustoveriasi.Kaikki vaan kilju ja täris ja huusi. Sit tuli kappale, ja sitten intro. Itkin jo introssa, vaikka sen olin nähnyt jo TATINOF-elokuvassa. Oli vaan niin tunteellista nähä kuinka pojat on kehittynyt videoiden teossa ja kuinka ne on muuttunut mutta pysyny samana. JA SITTEN DAN JA PHIL TULI LAVALLE. Mä itkin ja halin mun kaverii. Ja huusin ja tärisin, oikeestaan tärisin koko ajan ja tapahtuman jälkeenkin. Koska en saa spoilaa (Dan kielsi sen ja Uncle Dania on toteltava), en spoilaa mitä tapahtu täs välis. Olin ihan fangirlshokissa, nauroin noin joka toinen sekunti ja hymyilin ihan koko ajan. Pojat oli semmosii mitä kuvittelinkin niiden olevan, ja ne oli luonnollisen olosesti lavalla ja ne oli muuntautumiskykysii.Dan ja Phil lopetti shown kappaleeseen The Internet is Here ja itkin koko kappaleen ajan ja yritin laulaa samalla = kuulostin joltain kituvalta ankalta. Me fangirlattiin mun kaverin kanssa tapahtuman jälkeen aivan liikaa ja me purettiin sielumme.
Ja siinä tais olla mun 2016 tiivistettynä. Hyvää tämänvuodenjatkoa!
